KOTINI KARJALASSA

​

Karjalaisista tarpeista minut tehtiin, mutta kasvoin savolaiseen multaan. Maailman muuttuvat tuulet ovat saaneet minut kiinnostumaan omista juuristani enemmän ja enemmän. Ilman juuria, ei voi kasvaa lehtiä. Ilman mennyttä, ei voi olla tulevaa.

​

Kolmannen sukupolven siirtokarjalaisena en koskaan oppinut tuntemaan isovanhempieni kotiseutua, runojen kaunista Karjalaa. Kaipaus, sitä minä tunnen

Karjala. Rapistunut suomalaisen kansallisromantiikan ehtymätön lähde, kodittoman kansan kaipuun kohde. Kotiseutumatkailun mukanaan tuoma tunne menetetyn löytämisestä uudelleen.

 

Muistojen kultainen Karjala ja Karjana nykytila yhdistyvät. Millainen on kotini Karjalassa?Mitä tapahtuu, kun menneen koittaa löytää uudelleen?

​